Veijo Puttonen joutui ulkomaan reissuillaan hurjiin tilanteisiin – rekka repäisi luun kädestä

15.02.2023

Kun keravalaiselta Veijo Puttoselta kysyttiin vuonna 1979, lähdetkö ajamaan ulkomaan keikkaa, se oli kuin olisi käskenyt nälkäistä ruokapöytään. Vaihtuvat maisemat ja uudet seikkailut sopivat kuin nenä päähän miehelle, joka oli pikkupojasta saakka kattilan kansi rattina juossut tuvan lattialla ja kertonut ajavansa rekkaa. Samalla hän sai kokea hetkiä, joista selviäminen on vaatinut neuvokkuutta, kylmähermoisuutta, sekä jonkin verran myös puhdasta tuuria. Kaiken kaikkiaan Puttonen ajoi yli 40 maassa.

Syyrian raja-aseman vartijan lahjominen

Heti ensimmäisenä vuonna Puttonen lähti kollegansa kanssa viemään kahdella rekalla jouluruokaa suomalaisen tehtaan työntekijöille Irakin Al-Qa’imiin. Matka tyssähti hetkellisesti Syyrian raja-asemalle.

­ – Tiesimme kyllä, ettei Syyrian rajaa saanut ylittää kuorman kanssa, mutta siitä oli matkaa määränpäähämme Al-Qa’imiin vain 31 kilometriä. Virallinen reitti kulki Bagdadin kautta, josta olisi tullut 900 kilometriä lisää ajoa, eli kahdella rekalla 1 800 kilometriä, Puttonen kertoo.

Kaksikko päätti lahjoa raja-aseman vartijan, mutta idea tyrmättiin välittömästi. Puttonen ja kollega eivät antaneet periksi.

– Jäimme nukkumaan ja odottamaan, että aamulla tulisi isompi pomomies paikalle. Alkuun hänkin näytti, että ei sovi, mutta kohta hän kirjoitti paperinkulmaan 100 dollaria. Emme puhuneet englantia, mutta huidoimme käsimerkeillä. Kaivoimme 50 dollaria mieheen. Sitten hän käski koko muun väen pihalle toiselle puolelle odottamaan, avasi portit ja näytti, että antakaa mennä.

Takaisin päin tullessa samalla asemalla ei ollut mitään ongelmia, sillä tyhjän kuorman kanssa rajanylitys oli sallittua.

 

Syyriassa vuonna 1981. Viimeinen tankkaus Lähi-Idän puolella suoritettu ja matka jatkuu kohti Kreikkaa.

Rekka katkaisi käden

1980-luvun alkupuolella Puttonen ajoi tutun ruotsalaisen kuljettajan kanssa samaa matkaa halki Euroopan. Kreikan Katerinissa sijaitsi huoltoasema, jota piti ruotsia puhuva kreikkalainen Antonio. Puttonen oli asunut Tukholmassa, jonka vuoksi ruotsin kieli häneltä sujui.

– Lähdimme kävelemään 300 metrin päässä sijaitsevaan hyvään ruokabaariin. Syötyämme lähdimme kävelemään tien reunaa pitkin takaisin. Kohta kuorma-auto ajoi takaapäin niin läheltä minua, että lensin ojaan. Sanoin ensin, että ei tässä mitenkään käynyt, mutta kun rupesin katsomaan kättä, huomasin, että verta tuli hihasta. Tuntuihan se aika pahalta.

Baarinpitäjä otti henkilöautonsa ja vei Puttosen paikalliseen sairaalaan. Siellä hän makoili yön yli ja seurasi, kuinka potilailla oli omaiset mukana, jotka kantoivat heille ruokaa ja hoivasivat heitä.

Leikkauksen arvet,

– Tuli seuraava aamu, eikä mitään ollut tapahtunut. Ei edes röntgenkuvaa ollut otettu kädestä. Aloin hermostua, kun käsi paisui kuin pullataikina. Soitin huoltoaseman Antoniolle, että tulehan tänne tulkiksi. Pyysin sanomaan lääkäreille, että minä lähden kohta lentämään Suomeen, kun ei edes kuvaa oteta kädestä. Eihän ne lääkärit muuta, kuin toivottivat hyvää matkaa vaan.

Puttonen lähti Antonion kyydillä huoltoasemalle rekan luokse vaihtamaan verisiä vaatteita vähän parempaan, jotta kehtasi mennä lentokoneeseen. Kotiin pääseminenkään ei ollut helppo juttu kipeän käden kanssa.

– Ensin piti Tessalonikista lentää jugoslavialaisella koneella Wieniin Itävaltaan, jossa piti odottaa kaksi tuntia, ennen kun jatkolento lähti Kööpenhaminaan. Siellä piti vielä odottaa tunti, ennen kuin kone lähti Helsinkiin.

Kentältä Puttonen ajeli yömyöhäisellä suoraan Töölön sairaalaan, jossa käsi kuvattiin. Toinen luu oli irti kyynärnivelestä ja toinen poikki. Leikkauksen jälkeen Puttonen joutui jäämään neljän kuukauden mittaiselle sairauslomalle, jonka jälkeen käsi leikattiin uudelleen. Kuukauden päästä toisesta leikkauksesta hän pystyi palaamaan töihin.

Voloksessa paikallinen taksimies vuonna 1981 työvälineensä kanssa.

Kahdeksan rengasta rikkoutui Syyrian aavikon polttavassa kuumuudessa

1980-luvun alkupuolta oli sekin, kun Puttonen oli ajelemassa puoliperävaunu perässään Syyrian polttavan kuumalla aavikolla. Hän oli viemässä kaapeleita rakennustyömaalle Saudi-Arabian Riadiin.

– Yhtäkkiä vetoauton ja perävaunun välistä petti jarrupaineletku, jonka seurauksena perävaunusta hävisivät paineet. Tilanne lukitsi jarrut automaattisesti. Renkaat raahautuivat tulikuumaa asfalttia pitkin niin kauan, että vauhti hiipui, Puttonen kertoo.

Renkaat eivät olleet räjähtäneet, mutta maata vasten olleet pinnat olivat Puttosen mielestä kuin kirveellä veistetyt.

– Kun laitoin letkun kiinni ja lähdin ajamaan, renkaat läpsyttivät, koska ne eivät olleet enää pyöreät. Mietin, että ei hemmetti, nämä eivät kestä 1 500 kilometrin matkaa Riadiin saakka.

Naisia Syyriassa vuonna 1981. Vedenhakumatka saattoi kestää muutaman päivän.

Autosta löytyi vararengas, jonka Puttonen vaihtoi kaikkein pahimmin kärsineen renkaan tilalle.  Lisäksi kuormassa oli kaksi kappaletta päällysrenkaita. Mies eteni pikkuhiljaa Jordanian läpi 260 kilometriä Saudi-Arabian rajalle.

– Sinne kun pääsin, renkaat olivat jo todella huonossa kunnossa.

Puttonen tiesi, että Saudi-Arabian rajalla tulee kulumaan useita päiviä, sillä tullimiehet tulisivat purkamaan ja tutkimaan koko kuorman perusteellisesti. Kukaan ei saanut tuoda maahan alkoholia tai aikuisviihdettä.

– Minulle tuli mieleen, että renkaat ovat aina parit. Vaihdoin ne odotellessa siten, että kulunut kohta oli toisessa ylhäällä ja toisessa maata vasten. Kyllä oli kuumaa ja raskasta hommaa tunkin varassa venkslata kaikki renkaat uusiksi kovassa helteessä.

Puttonen jatkoi matkaa hitaasti ja pysähteli 50 kilometrin välein. Kun jokin renkaista alkoi mennä kuumuudessa kieroon, ei muuta kuin tunkki alle ja vaihtamaan päällysrengas, joita löytyi kuormasta kaksi kappaletta. Tällä keinolla mies sai kitkuteltua 500 kilometriä, mutta sen pidemmälle hän ei enää päässyt. Puttonen tiesi, että paikallisilta oli turhaa kysyä uusia kumeja, sillä he käyttivät aivan eri mallisia renkaita.

– Jäin aavikolle tie varteen odottelemaan, jos kohdalle tulisi eurooppalaisia rekkoja. Onnekseni jossakin kohtaa kohdalle sattui itävaltalainen rekka. Ostin häneltä kaksi rengasta. Niiden kanssa sain keploteltua Riadiin saakka.

Perillä rakennustyömaalla Puttonen oli vaihtanut tavalla tai toisella viisi rengasta, mutta kolme oli aivan lopussa.

– Siellä sattui niin hyvä tuuri, että heillä oli omassa käytössä samalla rengaskoolla oleva rekka. He sanoivat, että ei mitään, otetaan heidän perävaunustaan sinulle renkaat alle, niin pääset lähtemään kotiin. Heillä on täällä aikaa tilata ja odotella uusia. Sen jälkeen ajelin noin 7 000–8 000 kilometriä kotiin.

 

Veijo Puttonen (oik.) ajoi kaikki ulkomaan keikkansa tuusulalaiselle Raimo Stenvallille.

Ajaminen loppui mojoviin sakkoihin työnteosta

Ulkomaan reissuja Puttonen ajoi vuoteen 1985 saakka. Saudi-Arabian keikat loppuivat jo paria vuotta aiemmin. Kun Hussein alkoi häärimään siellä suunnilla, niin suomalaiset yritykset lopettivat toimintansa. Viimeiset pari vuotta Puttonen ajeli Norjaan.

Sen jälkeen hän reissasi Suomessa, kunnes koitti elokuun 15. päivä vuonna 2001. Se oli Puttosen 50-vuotissyntymäpäivä. Aikaisemmin voimaan tulleen työaikalain valvontaa oli tiukennettu.

– Sain 400 euron sakot. Mietin, että jos maailma on tällaiseksi mennyt, että työnteosta sakotetaan, niin minä lopetan tähän. Vedin käsijarrun päälle, ja rekka jäi siihen. Sen jälkeen en ole rekan rattiin noussut, Puttonen toteaa.

Teksti Sanna Sarenius, uudet kuvat Sanna Sarenius, vanhat kuvat Puttosen arkisto