Maantierampin liukkauteen löytyi yllättävä syy

07.11.2022

– Ensin epäilimme, että datassamme on jotain vikaa, teiden kunnossapito-ohjelmia kehittävä Road Cloud Oy:n Antti Hirvonen sanoo.

Kummastuksen aiheena oli maantieramppi. Se oli tietokoneohjelman analyysin mukaan liukas, vaikka missään lähistöllä ei ollut vastaavaa keliä. Road Cloud kerää reaaliaikaista tietoa teiden kunnosta muun muassa takseihin, kuorma- ja linja-autoihin asennettujen anturien avulla.

Asia ihmetytti niin, että mystistä liukkautta lähdettiin katsomaan paikan päälle. Siellä selvisi, että Road Cloudin data todella piti paikkansa. Asfaltilla kiilteli jäätyneitä roiskeita parin sadan metrin matkalla.

Liukkauden selitys löytyi läheiseltä murskaamolta.

– Kuorma-autot ajavat sieltä ylijäämämassaa. Ajoneuvot pestään alueella ja ilmeisesti niiden pinnoille jää vettä. Kun ajoneuvot lähtevät liikkeelle, vettä tippuu rampille.

Liukkaus ei Hirvosen tietojen mukaan kuitenkaan ole aiheuttanut vaaratilanteita liikenteelle.

– Kuljettajien on kuitenkin hyvä tiedostaa asia. Tällaista voi tapahtua muuallakin.

Antti Hirvonen luennoi Tampereella Tiepäivillä aiheesta ”Yllättikö liukkaus”.

Road Cloudin antureilla varustettuja ajoneuvoja liikkuu Suomen teillä noin 150, Ruotsissa noin 100. Etelä- ja Länsi-Suomi ovat parhaiten valvottuja teitä, vähiten tietoa saadaan Itä-Suomesta.

– Se johtuu siitä, ettei meillä ole siellä samalla tavoin asiakkaita, Hirvonen sanoo.

Road Cloud ei maksa kuljetusyrittäjille korvausta ajoneuvoihin asennettavista mittareista, mutta se tarjoaa autoilijoille niiden tuottamat tiedot ja palvelut. Yritykset esimerkiksi saavat tietää, missä firman ajoneuvot kulloinkin liikkuvat. Lisäksi on kaikkien tienkäyttäjien etu, että tiet ovat kunnossa.

Road Cloudin järjestelmä on osoittautunut hyvin tarkaksi. Liukkaan rampin lisäksi kerran kummasteltiin erästä tienpätkää. Sille satoi usein lunta, vaikka missään muualla alueen tiellä hiutaleita ei tullut.

– Lähellä väylää oli lumitykkejä hiihtoladun tekoa varten. Niistä pöllysi lunta tien pintaan, Hirvonen hymähtää.

Teksti ja kuvat Sari Järvinen